Lasiaa

[Kari Jarvinen]

Mä en oo nykysäveltäjistä ikinä oikein tykännyt Philip Glassista, ku -
herran omien sanojensa mukaan - "he prefers to describe himself as a
composer of 'music with repetitive structures'".

Ku musiikissa nyt noin yleensä - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta -
on näitä repetitiveitä structrureita, ja Glass vain vetää sen vähän
niinq överiksi.

Tai siis kovin implisiittisiksi niitä toistuvia rakenteita ei voine
kutsua.

Paitsi sit toissapäivänä, ku kuuntelin bussissa sen Glass Organ Worksia
ja kirosin korvanappejani, ku jää aina jotain välillä ikään kuin
kuulumatta.

Mut se kuulumattomuus johtuikin siitä, että Glass varioi sitä teemaa
dynamiikalla - siis eri kerrosten välisiä voimasuhteita muuttamalla. Mut
sen verran subtiilisti, ettemmä oo huomannut sitä kunnolla ennen.

Ja sehän taas täs kotona kuulostikin aika mielenkiintoiselta
ie. hyvältä.

Eli tää viikonloppu taitaa sit mennä Glassin muita levyjä
kuunnellessa. Jos vaikka spottaisi jotain vastaava niiltä muilta.

Äh ja.

[Rene Kita]

Post by Kari Jarvinen
Mä en oo nykysäveltäjistä ikinä oikein tykännyt Philip Glassista, ku -
herran omien sanojensa mukaan - "he prefers to describe himself as a
composer of 'music with repetitive structures'".
Ku musiikissa nyt noin yleensä - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta -
on näitä repetitiveitä structrureita, ja Glass vain vetää sen vähän
niinq överiksi.

Webern taisi olla se poikkeus.
Ja muutama muu.
Derek Bailey oli nuorena fanaattinen Webernin kuuntelija.
Yllätys.

Post by Kari Jarvinen
Tai siis kovin implisiittisiksi niitä toistuvia rakenteita ei voine
kutsua.
Paitsi sit toissapäivänä, ku kuuntelin bussissa sen Glass Organ Worksia
ja kirosin korvanappejani, ku jää aina jotain välillä ikään kuin
kuulumatta.
Mut se kuulumattomuus johtuikin siitä, että Glass varioi sitä teemaa
dynamiikalla - siis eri kerrosten välisiä voimasuhteita muuttamalla. Mut
sen verran subtiilisti, ettemmä oo huomannut sitä kunnolla ennen.
Ja sehän taas täs kotona kuulostikin aika mielenkiintoiselta
ie. hyvältä.

Mäkin alan tykästyä dynamiikkaan.
En tosin ryhdy Glassia kuuntelemaan,
mutta vietin juuri kuukauden leikaten ja liimaten
äänettömiä ja lähes äänettömiä 1/10 sekunnin pätkiä oopperaani.
Minuutti jo koossa...

Kyllä dynamiikaltaan antoisa musa on helpotus nykyisen
ylikompressoidun mössön äärellä.

[Kari Jarvinen]

Post by Rene Kita
Mäkin alan tykästyä dynamiikkaan.
vietin juuri kuukauden leikaten ja liimaten
äänettömiä ja lähes äänettömiä 1/10 sekunnin pätkiä oopperaani.

Toisaalta... (à la Ernest Holsti)

Amplitudia (dynamiikkaa) moduloitaessa syntyy vääjäämättä uusia
taajuuksia.

Huonolla onnella harmonisia.

Käsi kädessä kulkevat, dynamiikka ja harmonia, mikrotasolla.

Post by Rene Kita
Kyllä dynamiikaltaan antoisa musa on helpotus nykyisen
ylikompressoidun mössön äärellä.

Nee.

Eikä sen tartte olla Tšaikkarin 1812.

Yllättäen yleensä jo se riittää, kun kuulee runpalistin
(tarkoituksellisesti) lyövän virveliä ja polkevan basaria eri
voimakkuuksilla.

Tai polkevan virveliä, toki - mikä nyt kenenkäkin teekuppi on.